Komission ECGT-kysymykset ja -vastaukset: ei armonaikaa, ja vihreä lehti voi olla kestävyysmerkintä

Komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto on julkaissut kysymys–vastaus-asiakirjan direktiivistä (EU) 2024/825, joka koskee kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä vihreässä siirtymässä (ECGT-direktiivi). Asiakirja on päivätty syyskuulle 2026, itse tiedosto on luotu 21. syyskuuta, se on kaksikymmentä sivua pitkä, se ei ole sitova, ja se vastaa kahteenkymmeneenyhteen kysymykseen, joita elinkeinoelämä on esittänyt.

Viisi näistä vastauksista on seurauksiltaan merkittävämpiä kuin pelkkä direktiivin teksti antaa ymmärtää, ja aikataulu on tiukka: direktiiviä sovelletaan 27. syyskuuta 2026 alkaen, muutama päivä asiakirjan ilmestymisen jälkeen.

Tämä ei ole digitaalista tuotepassia koskeva sääntö. ECGT muuttaa sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä ja kuluttajan oikeuksia koskevaa direktiiviä, ja se sääntelee sitä, miten tuote esitetään, ei sitä, mikä tuote on. Mutta se osuu samoille pinnoille kuin passi — merkintöihin, pakkauksiin, tuotesivuille — ja yksi sen vastauksista koskee QR-koodeja.

1. Siirtymäaikaa ei ole, eikä vanhaa varastoa ole vapautettu

Tämä on vastaus, joka todennäköisimmin maksaa jollekulle rahaa.

ECGT-direktiiviä sovelletaan 27. syyskuuta 2026 alkaen. Siitä päivästä alkaen elinkeinonharjoittajien on varmistettava, että niiden ympäristöväittämät ja kestävyysmerkinnät elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä suhteessa ovat uusien säännösten mukaisia, myös olemassa olevien tuotteiden tai ”vanhan varaston” tilanteissa eli tuotteiden tai pakkausten osalta, jotka on jo valmistettu, tilattu, jaeltu tai sijoitettu vähittäiskauppiaiden hyllyille ennen soveltamispäivää.

Ja erityisesti sertifiointijärjestelmistä:

Jokaisen 27. syyskuuta 2026 markkinoilla olevan kestävyysmerkinnän on oltava näiden säännösten mukainen. Olemassa olevat järjestelmät, jotka eivät täytä vaatimuksia [...], on mukautettava vastaavasti, muuten niihin liittyvät merkinnät on poistettava kaupallisesta viestinnästä. ECGT-direktiivissä ei säädetä siirtymäajasta tämän päivämäärän jälkeen.

Komissio tarjoaa käytännön reitin jo painetuille tuotteille:

Näihin voi kuulua väittämien peittäminen tai korjaaminen tarroilla tai lisätietojen lisääminen myyntipaikalla kyseisten vanhan varaston tuotteiden läheisyyteen, esimerkiksi merkitsemällä asianomaiset tuotteet selvästi vähittäiskauppiaan tilojen vastaavalla käytävällä.

Tarroja painettujen pakkausten päälle tai kyltti käytävällä. Se on tarjolla oleva korjauskeino, ja se kertoo, kuinka vakavasti päivämäärä kannattaa ottaa. Täytäntöönpano kuuluu kansallisille viranomaisille ja tuomioistuimille, ja kysymys–vastaus-asiakirjassa todetaan, että ne voivat ottaa huomioon, onko elinkeinonharjoittaja tehnyt ”kohtuulliset ja oikeasuhteiset toimet vaatimusten noudattamiseksi” — mikä on lieventävä seikka, ei vapautus.

2. Sertifiointijärjestelmä tarvitsee kaksi erillistä oikeushenkilöä

Muutetun sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin liitteen I 2 a kohdan nojalla sellaisen kestävyysmerkinnän esittäminen, joka ei perustu sertifiointijärjestelmään ja jota viranomaiset eivät ole vahvistaneet, on kielletty. Liite I on musta lista: kielletty kaikissa olosuhteissa, ilman tapauskohtaista arviota kuluttajalle aiheutuvasta haitasta.

Siksi ”sertifiointijärjestelmän” määritelmä ratkaisee, mitkä merkit säilyvät. Kysymys–vastaus-asiakirja luettelee kriteerit:

Sitten tulee osa, jota direktiivin tekstissä ei ole:

Vaikka olisi tiettyjä kansainvälisiä standardeja, jotka saattavat sallia järjestelmän omistajan ja kolmannen osapuolen olla sama taho, ECGT-direktiivin säännösten noudattaminen voidaan saavuttaa vain, jos järjestelmän omistaja ja kolmas osapuoli on erotettu oikeudellisesti toisistaan eli kyseessä on kaksi eri oikeushenkilöä.

Brändi voi omistaa järjestelmän — kysymys–vastaus-asiakirjassa todetaan nimenomaisesti, että järjestelmän omistaja ja elinkeinonharjoittaja voivat olla sama taho, kunhan järjestelmä on aidosti avoin. Mitä se ei voi tehdä, on omistaa järjestelmää ja sitä vasten auditoivaa elintä. Jokainen ohjelma, jossa standardin laatija ja auditoija ovat saman oikeushenkilön sisällä, ei täytä vaatimuksia riippumatta siitä, mitä jokin kansainvälinen standardi sallisi.

3. EU:n ulkopuolisen valtion ympäristömerkki ei kelpaa

Direktiivin poikkeus merkinnöille, jotka ”viranomaiset ovat vahvistaneet”, vaikuttaa päältä katsoen lainkäyttöalueesta riippumattomalta. Komissio tulkitsee sen suppeasti:

Näin ollen muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden viranomaisten vahvistamien kestävyysmerkintöjen esittäminen on kiellettyä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin liitteen I 2 a kohdan nojalla [...], elleivät nämä merkinnät perustu sertifiointijärjestelmään.

Perusteluna esitetään, että direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille, että sen esimerkit keskittyvät EU:n viranomaisiin ja että silloin, kun lainsäätäjä on halunnut erottaa kansainvälisen kansallisesta, se on tehnyt sen nimenomaisesti muualla — eikä tehnyt sitä tässä.

Käytännön vaikutus: kolmannen maan kansallisella ympäristömerkillä ei ole omaa suojaa. Sen on täytettävä sertifiointijärjestelmän edellytykset edellä mainittujen seitsemän kriteerin perusteella, tai se on poistettava pakkauksesta.

4. Vihreä lehti voi olla kestävyysmerkintä

2 artiklan q alakohdan määritelmä kattaa ”mitä tahansa vapaaehtoista julkista tai yksityistä luotettavuusmerkintää, laatumerkintää tai vastaavaa”. Kysymys–vastaus-asiakirja soveltaa tätä kuvitukseen:

Kaiken kaikkiaan elinkeinonharjoittajien olisi oltava varovaisia käyttäessään kuvakkeita, symboleja, kuvia tai kuvitusta, jotka voidaan mieltää (implisiittisiksi) ympäristöväittämiksi tai luotettavuusmerkinnöiksi. Esimerkiksi vihreä lehti tai vesipisara voidaan keskivertokuluttajan silmissä nähdä vapaaehtoisena luotettavuusmerkintänä tai laatumerkintänä, kun se yhdistetään logoihin tai sijoitetaan kestävyyttä tai luonnollisia ainesosia koskevien lausumien viereen.

Testi on kuluttajan käsitys, jota arvioidaan keskivertokuluttajan kannalta viestinnän kokonaisyhteydessä. Lehti yksinään ei ole merkintä. Lehti pyöreässä kehyksessä, sanan ”conscious” vieressä, logon vierellä voi hyvinkin olla — ja jos on, sen taustalla on oltava sertifiointijärjestelmä kuten minkä tahansa muun merkin.

Tämä koskee suunnittelun tarkastusta, ei oikeudellista tarkastusta. Riski syntyy pakkaussuunnittelustudion päätöksestä.

5. QR-koodi on hyväksytty tapa antaa pääsy näyttöön

Direktiivi edellyttää, että tulevaa ympäristönsuojelullista tasoa koskevat väittämät perustuvat julkisesti saatavilla oleviin sitoumuksiin, yksityiskohtaiseen täytäntöönpanosuunnitelmaan ja riippumattoman kolmannen osapuolen asiantuntijan varmennukseen, jonka säännölliset havainnot asetetaan kuluttajien saataville. Se ei sano, missä.

[...] useat vaihtoehdot ovat mahdollisia, kunhan kuluttajat pääsevät tietoihin helposti, esim. tuotepakkauksessa tai markkinointimateriaaleissa olevan QR-koodin kautta, joka ohjaa kuluttajat elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla oleviin havaintoihin.

Ja itse täytäntöönpanosuunnitelmasta:

Riittää, että väittämä ohjaa kuluttajat sinne, mistä tiedot löytyvät, esim. elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla olevaan täytäntöönpanosuunnitelmaan ohjaavan QR-koodin kautta.

Tässä kohtaa ECGT ja passijärjestelmä kohtaavat. Komissio ei edellytä tässä passia, eikä mikään ECGT:ssä edellytä. Mutta se on todennut suoraan, että pakkauksessa oleva koodi, joka johtaa elinkeinonharjoittajan hallitsemalle sivulle, täyttää saatavuusvaatimuksen — ja se on sama mekanismi, jolle ESPR:n 9 artikla rakentuu, ja sama, jonka GS1 Digital Link -osoite jo tarjoaa.

Jos painat tietovälineen passia varten, ympäristöväittämiesi perustelut voivat johtaa samasta paikasta.

Mitä tämä tarkoittaa brändille, jonka tuotteissa on sertifikaatteja

Nämä kaksi järjestelmää esittävät samasta sertifikaatista eri kysymyksiä.

Sertifikaatti voi olla täysin aito eikä silti täytä ECGT:n vaatimuksia, koska ECGT ei kysy sertifikaatista. Se kysyy laitoksesta, joka sen myönsi.

Työ jakautuu siis kahtia:

1. Inventoi jokainen kuluttajalle näkyvä merkki — pakkaukset, riippulaput, ommellut etiketit, tuotesivut, passisivut, markkinointi. Myös kuvitus, joka ei ole merkki mutta näyttää merkiltä.
2. Nimeä jokaisen kohdalla järjestelmä ja tarkista se seitsemää kriteeriä vasten, kiinnittäen erityistä huomiota siihen, onko auditoiva elin eri oikeushenkilö kuin säännöt laatinut elin.
3. Kaiken jo painetun osalta päätä nyt tarran, myyntipaikan ilmoituksen ja markkinoilta poistamisen välillä. Päätös on helpompi tehdä ennen kuin viranomainen tekee sen.

DPP Agent tarkistaa, että passissa oleva sertifikaatti on aito ja voimassa — myöntäjän rekisteristä, kun sellainen on tavoitettavissa, ja ihmisen lukemana julkisesta rekisteristä, kun ei ole, kuten Textile Exchangen kohdalla. Se vastaa yllä olevan taulukon ensimmäiseen kysymykseen. Se ei vastaa toiseen, eikä mikään passijärjestelmä voi: se, täyttääkö järjestelmä 2 artiklan r alakohdan edellytykset, on kysymys järjestelmän hallinnosta, ei tuotteesi tiedoista.

Lähteet

Tässä artikkelissa käytetyt alkuperäislähteet:

• Euroopan komissio, oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto — Questions & Answers on Directive (EU) 2024/825, Bryssel, syyskuu 2026 — commission.europa.eu
• Direktiivi (EU) 2024/825 (ECGT-direktiivi), jolla muutetaan direktiivejä 2005/29/EY ja 2011/83/EU — EUR-Lex, koko teksti
• Direktiivi 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi), 2 artiklan q ja r alakohta, 6 artikla, 7 artiklan 7 kohta, liitteen I 2 a, 4 c ja 10 a kohta — EUR-Lex
• Direktiivi 2011/83/EU (kuluttajan oikeuksia koskeva direktiivi), 5 artiklan 1 kohta ja 6 artiklan 1 kohta muutettuina — EUR-Lex
• Komission tiedonanto 2021/C 526/01 — sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin ohjeet, implisiittisiä väittämiä käsittelevä kohta 4.1.1.3 — EUR-Lex
• Asetus (EU) 2024/1781 (ESPR) — EUR-Lex

Kysymys–vastaus-asiakirja kertoo oman asemansa suoraan: sen näkemykset ovat ”Euroopan komission (EC) yksiköiden alustavia näkemyksiä, eikä niitä voida missään olosuhteissa pitää EC:n virallisena kantana”. Vain unionin tuomioistuin voi tulkita EU-oikeutta sitovasti, ja täytäntöönpano kuuluu kansallisille viranomaisille ja tuomioistuimille.